Maalämpöön ja lämpöpumppuihin liittyy monia vääriä uskomuksia, joita on tärkeää oikaista, jotta maalämmöstä voidaan keskustella oikeilla perusteilla. Eräs sitkeimmistä luuloista on ollut, että porareikä eli energiakaivo hyytyy ajan kuluessa. Hyvin sitkeä taannoin kuulemani luku oli jäätyminen 17 vuoden jälkeen, joka ei meinannut millään poistua keskusteluista.
Viisi teemaa, joissa Helsinki edistää kiertotaloutta — ja missä voisimme vielä kiriä
Sitra julkisti maaliskuun puolivälissä Suomen kiertotalouden tiekartan päivitetyn version ”Kriittinen siirto – Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0”. Tiekartan visio on, että Suomi on siirtynyt hiilineutraaliin kiertotalouteen vuoteen 2025 mennessä.
Kuntien panos tiekartan toteutuksessa on nostettu merkittävään rooliin. Kuten Sitran 10.3. julkaisemassa tiekarttaa käsittelevässä artikkelissa todetaan: järkevällä alueidenkäytöllä, pitkäjänteisellä ja kunnianhimoisella elinkeinopolitiikalla, kiertotalouden mukaisilla julkisilla hankinnoilla sekä opetuksen ja koulutuksen avulla kunnat voivat mahdollistaa siirtymisen kiertotalouteen.
Helsingissä kiertotalous on nousemassa yhä tärkeämpään asemaan. Kiertotalous mainitaan konkreettisesti ensimmäistä kertaa Helsingin nykyisessä, vuosien 2017-2021 kaupunkistrategiassa. Jatkeena kaupunkistrategialle kiertotalous näkyy myös kaupunginhallituksen joulukuussa 2018 hyväksymässä Hiilineutraali Helsinki 2035-toimenpideohjelmassa. Ohjelmassa on huomioitu kiertotaloutta mm. rakentamista ja hankintoja koskevien toimenpiteiden avulla. Lisäksi ohjelmaan on listattu toimenpiteitä, jotka koskevat mm. ilmasto- ja kiertotalousosaamisen lisäämistä asukkaiden ja kaupungin henkilöstön keskuudessa sekä kouluissa, ruokahävikin vähentämistä ja hävikkiruoan hyödyntämistä, materiaalien ja tuotteiden uudelleenkäytön kannustamista sekä jakamistalouden edistämistä. Yhdeksi ohjelman avaintoimenpiteeksi on kirjattu kierto ja jakamistalouden tiekartan laatiminen. Tiekarttatyö käynnistyy keväällä 2019 ja sen on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Tiekartan avulla on tarkoitus mm. täydentää ja konkretisoida HNH-ohjelmassa jo esitettyjä toimenpiteitä.
1,5 °C:n polku edellyttää kiertotaloutta
Circle Economy julkaisi tammikuussa sarjassa toisen raporttinsa The Circularity Gap Report. Ensimmäinen The Circularity Gap Report julkaistiin vuonna 2018. Tällöin todettiin, että vain 9 % toiminnastamme maapallolla noudattaa kiertotalouden periaatteita. Nyt, vuotta myöhemmin, ei näy merkkejä siitä, että kiertotalouskuilu olisi sulkeutumassa. Materiaalien kulutus ja hiilidioksidipäästöt jatkavat nousuaan ja kestävyyskuilu on vaarallisen syvä.
Circle Economy osoittaa, että maailmanlaajuisesti laskettuna materiaalien käyttö on viimeisen neljän vuosikymmenen aikana lähes kolminkertaistunut; vuonna 1970 materiaaleja käytettiin 26,7 miljardia tonnia (Mrdt), kun vuonna 2017 määrä oli kasvanut jo 92,1 Mrdt:iin. Materiaalien käytön ennustetaan kiihtyvän entisestään ja nousevan peräti 170 – 184 Mrdt:iin vuoteen 2050 mennessä. Maailmanlaajuisen bruttokansantuotteen ja kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulut ovat olleet vastaavanlaisia ja niiden ennustetaan kasvavan samaan tapaan materiaalien käytön kanssa (kuva 1).
Kuva 1. Toteutuneet ja vuoteen 2050 ennustetut kehityskulut maailmanlaajuiselle materiaalien käytölle, bruttokansantuotteelle sekä kasvihuonekaasupäästöille (Lähde: Circle Economy, The Circularity Gap Report 2019)
40 konkreettista ja kiinnostavaa kaupunkivetoista kiertotalouscasea julkaistu osana Circular Cities-hanketta
Kaupungin virkahenkilö, suunnittelija, asiantuntija tai johtaja: tarvitsetko ideoita, miten edistää kiertotaloutta osana kaupungin toimintaa? Tässä niitä olisi, kaiken kaikkiaan neljäkymmentä hyvin dokumentoitua referenssiä kaupunkivetoisista kiertotalousaloitteista ympäri maailman. Inspiroidu, ota mallia ja tee perässä! Aiheet vaihtelevat kaupunkitason kiertotalousstrategioista hankintaan, jätteisiin ja energiantuotantoon. Ja oletko jo kuullut kiertotaloussaaresta?
HNH2035 -seurantatyökalun demo
Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelmaan on kirjattu 147 tekoa vastuuorganisaatioineen ja aikatauluineen lähivuosille. Mistä tiedämme, kuinka hyvin toimenpiteet etenevät tai ovatko ne riittäviä? Seuranta ja raportointi saattavat kuulostaa kuivilta, mutta ilman niitä emme tiedä, miten Helsingin ilmastotavoitteet edistyvät. Myös ilmastopolitiikassa pätee, että ”mitä et voi mitata, et voi myöskään johtaa”. Sovitut asiat, joiden toteutumista ei millään tavalla seurata, ovat vaarassa jäädä tyhjiksi toiveiksi.




