Hiilineutraali Helsinki syntyy teoista: ajankohtaiskatsaus Ilmastoaamussa

Lähes neljäkymmentä ilmastoverkostolaista kokoontui vapun korvilla keskustelemaan siitä, miten joulukuussa hyväksytty Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma on lähtenyt käyntiin. Hiilineutraalin Helsingin projektijohtaja Kaisa-Reeta Koskinen piti aluksi inspiroivan puheen siitä, millaisia radikaaleja muutoksia ilmastonmuutoksen hillintä vaatii meiltä kaikilta. Emme saa jäädä kiinni siihen, mitä tällä hetkellä tehdään tai miten on aikaisemmin tehty asioita: on pystyttävä kuvittelemaan tulevaa. Virkamiesten pitää kertoa, mitä hiilineutraali tulevaisuus vaatii: mitä kulttuurin muutosta, mitä osaamista, mitä resursseja tarvitaan? Mitä käytännössä tarkoittaa, kun haluamme sähköautokannan kasvavan nykyisestä 0,7 prosentista 30 prosenttiin 15 vuodessa? Entä kuinka monta maalämpöpumppua ja aurinkosähköjärjestelmää pitää rakentaa? Kaupungilla tehdään jo paljon hyviä asioita, mutta emme saa antaa sellaista viestiä, että kunhan asiat menevät eteenpäin edes vähän, kaikki on hyvin. Nykyinen tekeminen ei riitä, eikä juhlapuheilla ja raporteilla saada yhtään kiloa hiilidioksidiekvivalentteja vähennettyä.  

Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma on valmisteltu yhteistyössä kaupungin eri tahojen ja sidosryhmien kanssa. Se sisältää 147 toimenpidettä, jotka ovat kaupunkiorganisaation vastuulla. Jotta tiedämme, miten Helsinki edistyy ilmastotavoitteissaan, olemme kehittämässä seurantatyökalua, josta kuka tahansa pystyy katsomaan tilanteen ja antamaan palautetta. Ennen kesää varmistamme, että kaikille toimenpiteille on nimetty yhteyshenkilöt. Yhteyshenkilöiden tehtävänä on raportoida toimenpiteiden edistymisestä seurantatyökaluun vähintään neljännesvuosittain. Tärkeä tehtävä on myös sopia jokaiselle toimenpiteelle mittarit ja asettaa mittareille tavoitetasot. Eräs mittari voi olla esimerkiksi asennettujen aurinkopaneelien teho. Tavoitetaso (esimerkiksi kuinka suuri teho yhteenlaskettuna) voi olla erilainen eri vuosille. Mittareiden perusteella laskemme, millaisia päästövähennyksiä Helsinki kerää ja mitä vaikutuksia niillä on esimerkiksi kustannuksiin tai ihmisten terveyteen.

Työpajaosuudessa jakauduimme kahdeksaan ryhmään toimenpideohjelman osa-alueiden mukaisesti ja pohdimme toteutuksen haasteita ja ratkaisuja. Tuloksissa korostui sitoutumisen tärkeys ja toive siitä, että pormestaritasolta asti saadaan selkeä viesti asian tärkeydestä ja toimintaohjeet. Joidenkin toimenpiteiden esteenä ovat vanhakantaiset asenteet: esimerkiksi biopolttoaineiden käyttöä saatetaan vierastaa. Hiilineutraali Helsinki odottaa edelleen ohjausryhmän perustamista.

Kaupunki omistaa suuren määrän rakennuksia: tässä on vaikuttamisen paikka, mutta myös haasteita esimerkiksi rakennusten suojeluarvojen takia. Kaupungin on tärkeä etsiä uusia keinoja tukea yksityisen rakennuskannan energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian lisäämistä. Hiilineutraalin Helsingin toteuttaminen tarvitsee lisää resursseja, ja toimenpiteille on varattava rahoitus budjetteihin. On tärkeää, että koordinaatio toimii hyvin, eivätkä ilmastoasiat putoa missään vaiheessa prosessin aikana. Kehittämistä tarvitaan rakentamisen koko prosessiin kaavoituksesta ja tontinluovutuksesta rakentamiseen ja käyttöön. Jokaisen tahon on tiedettävä, mitä heidän tulee edellyttää, jotta pääsemme hiilineutraaleiksi.

Hiilineutraalin Helsingin saavuttamiseksi tarvitaan älykkäitä ja puhtaita ratkaisuja (smart & clean), mikä tarkoittaa paljon yritysyhteistyötä ja oppilaitosyhteistyötä. Hiilineutraali Helsingin saavuttamisessa keskeistä on sekä energiantuotannon päästöjen vähentäminen että energiankulutuksen pienentäminen. Helenin kehitysohjelma etenee alkuperäistä aikataulua nopeammin. Vielä ei kuitenkaan ole tiedossa, mitkä teknologiset ratkaisut valitaan Hanasaaren jälkeen.

Hiilineutraali Helsinki ei synny ilman helsinkiläisiä, joten viestinnällä ja osallistamisella on aivan keskeinen rooli. Viestintä on tarkkaa tasapainoilua siinä, miten vaaditaan muutosta isoihin rakenteellisiin asioihin vähättelemättä pienten arkisten tekojen merkitystä. Viestintää onkin osattava kohdentaa taitavasti, ja tärkeä ilmastoteko on pitää asiaa esillä. Ehdotettiin, että hiilineutraalista Helsingistä tehtäisiin pakollinen koulutusmoduuli kaikille kaupungin työntekijöille.

Työpajassa esitettiin, että myös kuluttamisen päästöille  (esim. ruoka, vaatteet, lentomatkailu) pitäisi asettaa kunnollisia tavoitteita, vaikka päästöt syntyvät kaupungin rajojen ulkopuolella ja niitä on vaikea arvioida. Eri toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi on hankalaa, mutta välttämätöntä: erityisesti viestinnälle ja neuvonnalle on vaikea sanoa päästövähennysvaikutusta.

Hiilineutraaliuden määritelmän mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vähintään 80 prosenttia vuodesta 1990. Loput 20 prosenttia voidaan kompensoida Helsingissä tai muualla maailmassa. On sovittava yhteiset pelisäännöt sille, mitkä ovat hyväksyttäviä tapoja kompensoida sekä varmistettava, että päästöt vähenevät pysyvästi.

Toimenpideohjelmaa on pystyttävä päivittämään jatkuvasti ja dynaamisesti, ja syksyllä julkaistava seurantatyökalu tarjoaa siihen alustan. Jokaisen yksilön, tiimin ja palvelun on tunnistettava, mitkä toimenpiteet kuuluvat omaan työhön ja mitä ne konkreettisesti tarkoittavat. Tavoitteet on saatava mukaan tulostavoitteisiin ja budjettisuunnitteluun. Kaupungilla on paljon valtaa vaikuttaa hiilineutraaliuteen myös hankintojen kautta. Tätä vaikutuskanavaa ei vielä tarpeeksi hyödynnetä. Vasta-alkanut CANEMURE-hanke tarjoaa siihen tukea. Myös seudullisesta yhteistyöstä voidaan saada lisää tukea ilmastotyölle. Ilmastoverkostolaiset kiteyttivät, että on ymmärrettävä, että jokainen päätös on myös ilmastopäätös.

Materiaalit:

Hiilineutraali Helsinki syntyy teoista / Kaisa-Reeta Koskinen
Ilmastoaamu: HNH-tilannekatsaus / Sonja-Maria Ignatius
Työpajan tulokset (raakamateriaali)

Print Friendly, PDF & Email