Hiilineutraali Helsinki -iltamassa kartoitettiin päästövähennyskeinoja

Hiilineutraali Helsinki 3.12.13

Helsingin kaupungin ympäristökeskus kutsui 3.12.13 kaupungin ilmastokumppaniyrityksiä, kansalaisjärjestöjen edustajia, virkamiehiä ja kaupunkilaisia keskustelemaan, millaisin keinoin Helsinki saavuttaa hiilineutraalisuuden vuoteen 2050 mennessä. Panelisteina keskusteluun osallistuivat kaupunginvaltuutetut Lasse Männistö (kok.), Hannu Oskala (vihr.) ja Thomas Wallgren (sdp) sekä liiketoimintajohtaja Veli-Pekka Tanhuanpää Spondasta ja kaupunkiaktiivi Eeva Astala Bermuda Helsinki -ryhmästä.

Suunta on jo määritelty

Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan kirjattu tavoite 30% päästövähennyksestä vuoteen 2020 mennessä (vuoden 1990 lähtötasosta) on välitavoite matkalla vieläkin kunnianhimoisempaa tulevaisuutta: Hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä on
kirjattu tavoitteeksi vuosi sitten hyväksyttyyn kaupungin ympäristöpolitiikkaan.

Ilmastoasiantuntija Jari Viinanen esittelee Helsingin tilanteen: Helsingin kaupunki voi suoraan vaikuttaa omien rakennustensa, liikkumisen ja teknisen infrastruktuurin osuuteen eli 10 % koko kaupungin alueella syntyneistä päästöistä. Kaavoituksella, liikennesuunnittelulla ja koulutuksella voidaan jo vaikuttaa noin 30 %:iin ja kun mukaan otetaan Helsingin energia, kasvavat vaikutusmahdollisuudet jo noin 90%:iin alueen päästöistä.

Hiilineutraalisuus merkitsee uusiutumattomasta polttoaineesta luopumista

Hiilineutraalisuus vuonna 2050 tarkoittaa käytännössä fossiilisesta polttoaineesta kuten kivihiilestä luopumista ja sen korvaamista uusiutuvilla biopolttoaineilla. Keskustelun alustajana toimineen Helsingin Energian ympäristöjohtaja Maiju Westergrenin mukaan suunnitelmissa on myös tuuli-, vesi- ja aurinkovoiman lisääminen. ”Myös älykkäisiin energiajärjestelmiin panostetaan, jolloin pientuotanto ja hukkaenergia saadaan hyödynnetyksi”. Biopolttoaineista puupelletin koepoltto on jo aloitettu ja jatkuvatoimisesti pellettiä poltetaan kivihiilen seassa jo ensi vuonna, viidestä kymmeneen prosenttia koko polttoaineesta. Vuosaaren uuden biopolttolaitoksen suunnitelmat sinetöi, jos niin päättää tehdä, kaupunginvaltuusto vuoden 2015 aikana.

Miten kaupungin oman vaikutuspiirin ulkopuolella oleviin päästöihin voidaan vaikuttaa? Panelisteina toimivat kaupunginvaltuutetut joutuvat toteamaan, että mukaan tarvitaan myös Helsingin yritykset ja kuntalaiset. Jari Viinasella on tiedossaan hyviä esimerkkejä ja tahoja, jotka jo nyt tavoittelevat hiilineutraalisuutta omassa toiminnassaan. Tällaisia ovat paikanpäälläkin edustettuna oleva  Helsingin ilmastokumppanit Gaia Consulting sekä Sitra. Kaupungilla on jo miltei 50 ilmastokumppania, jotka vievät kehitystä yritysmaailmassa sitoumuksillaan kestävämpään suuntaan. Spondan panelisti toivoo kiinteistökannan uudistamista energiatehokkaiksi ja tyhjien toimitilojen hyödyntämistä.

Kuntalaisten tehtäväksi tulee vähentää kotitalouksiensa energiankulutusta. Siihen tarjoavat keinoja uudet, teknisesti paremmat laitteet ja saatavilla on myös neuvontaa. Jarmo Karjalainen Helsingin energiasta ohjeistaa, että kaukolämmön piirissä olevaa asuntoa ei kannata lämmittää sähköllä toimivalla lattialämmityksellä: jos kylpyhuoneen lattia on lämmin, lämpöpatterit jäävät viileiksi. Konsteja ja vinkkejä löytyy lisää eri lähteistä.

Millainen on tulevaisuuden Helsinki?

Kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavasuunnittelija Alpo Tanin mukaan Helsingissä on vuonna 2050 noin 260 000 asukasta enemmän kuin nyt. Joku yleisöstä on sitä mieltä, että väkeä tulee Helsinkiin vieläkin enemmän, ainakin 350 000 henkeä. Tani havainnollistaa, että tämä vastaa tilatarpeena yli kymmentä uutta Kalasatamaa.

Suunnitteluprosessissa jo pitkällä etenevä Helsingin yleiskaava tähtää energiatehokkaaseen kaupunkirakenteeseen. Tarvitaan kompaktia asumista, energiatehokasta rakennuskantaa ja raiteita. Merellisen Helsingin visiossa avomerellä pyörii tuulimyllyjä. Tarvitaan myös lisää pyöräteitä: on laskettu, että pyöräilyyn tehdyt investoinnit kannattavat erittäin hyvin, hyödyt ovat kahdeksankertaiset kuluihin nähden. Pyöräily on jo nyt suositumpaa kuin aiemmin ja pyöräily ymmärretään tulevaisuudessa merkittäväksi osaksi kaupunkiliikennettä.

Thomas Wallgren kysyy, onko nykyinen yhteiskunta tämän kaltainen 30 vuoden päästä? Suunnitelmiin on jätettävä joustoa eivätkä tehdyt päätökset, myöskään uusi yleiskaava, saa kahlita liikaa.

Matkalla visioon

Ympäristökeskuksen Jari Viinasen mukaan Helsinkiin voisi jo lähiaikoina toteutua ilmastoteemakatu. Ilmastokadulla pilotoitaisiin erilaisia teknisiä sovelluksia ja palveluita, ja myös mukaan tulevat yritykset sitoutuisivat mukaan ilmastotalkoisiin.

Tulevaisuuden Helsinki on kuvattu lämpökameralla – llmastoatlaksessa lämpöä hukkaavien talojen katot hehkuvat punaisina. Kun energiankulutusta pystytään visualisoimaan, lisätään samalla ymmärrystä ja motivaatiota kiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen.

Liikkumiskeskustelun  yhteydessä ei voida sivuuttaa radanvarsien riittämättömäksi jääneitä  liityntäpysäköintipaikkoja. Maksaja vaan puuttuu, naapurikunnat olisi saatava mukaan.

Suostuttelua vai pakottamista?

Yhden panelistin mielestä on olennaista tietää, mitkä teot ovat ilmaston kannalta merkittäviä. On tehtävä ”täsmätekoja”. Samalla vieruskaveri korostaa, että keinovalikoimassa on oltava valinnanvaraa: toinen toteuttaa mieluummin panoksensa liikkumisessa ja toinen madaltaa pyykinpesulämpötiloja. Ilmastoasioiden viestinviejä saakin olla tarkkana, ettei tuputa eikä tukahduta.

Panelisti Lasse Männistö vaihtuu Pekka Majuriin. Majuri peräänkuuluttaa energian säästämisen kannusteeksi porkkanoita. ”Ihmisten tulee saada talkoistaan konkreettista hyötyä”. Illan keskustelussa tiivistyy ajatus, että kannustaminen kannattaa, syyllistäminen ei. Tulee kartoittaa ja löytää ne moninaiset keinot, joilla saadaan kaikki toimijat motivoiduksi mukaan Hiilineutraalin Helsingin kehittämiseen.

Lisätietoa ja illan esitykset:

Helsigin kaupungin 30% selvitystyö_yleistietoa 
Helsingin kaupungin 30% selvitys_3.12.13
Helsingin Energian kehitysohjelma_3.12.13
Yleiskaava_ilmastotavoitteet_3.12.13

Teksti: Johanna Joutsiniemi, Kuva: Lotta Henriksson, Ympäristökeskus

Print Friendly